Eeva Virkorinne
Suomen ensimmäinen seksuaaliavustaja.
Koulutettu seksuaalikasvattaja ja vammaistyön ammattilainen.
Kuka minä olen?
Olen lähihoitaja (2016) ja seksuaalikasvattaja (2022) Eeva Virkorinne. Olen ohjannut satoja seksuaalisuusteemaisia keskusteluryhmiä eri tavoin vammaisille ja pitkäaikaissairaille henkilöille. Lisäksi olen kouluttanut sosiaali- ja terveysalan henkilöstöä sekä alan opiskelijoita seksuaalisuuden sensitiiviseen kohtaamiseen.
Minulla on monipuolista työkokemusta vammaispalveluiden parissa erilaisissa rooleissa, kuten seksuaalikasvattajana, päivätoiminnan ohjaajana, lähihoitajana, omaishoidon lomittajana sekä henkilökohtaisena avustajana. Lisäksi olen tehnyt vapaaehtoistyötä useiden vuosien ajan erityislasten vanhempien kanssa.
Asun Pirkanmaalla kahden ihanan teini-ikäisen lapseni sekä koirani Martan kanssa. Vapaa-ajallani nautin hyvästä kahvista, luonnosta sekä perheeni ja ystävieni seurasta. Olen ikuinen oppija ja optimisti, joka uskoo lempeän kohtaamisen voimaan.
Tarina yrityksen takana
Työssäni vammaispalveluissa nousi toistuvasti esiin asiakkaiden kokemus siitä, ettei apua ja tukea seksuaalisuuden toteuttamiseen ole saatavilla. Tämä johti minut kehittämään seksuaaliavustajapalvelun juuri niille, jotka tukea tarvitsevat.
Työssäni seksuaaliavustajana minua motivoi halu edistää yhdenvertaisia seksuaalioikeuksia sekä konkreettinen muutoksen tekeminen.
Parasta on asiakastyö – kohtaaminen, luottamuksen rakentaminen ja sen näkeminen, kuinka tuki mahdollistaa asiakkaalleni vahvemman yhteyden itseensä ja toisiin.
Haaveilen Suomesta, jossa tukea tarvitsevat ihmiset voisivat saada seksuaaliavustajan palveluun yhteiskunnan tukea, esimerkiksi palvelusetelin avulla. Euroopassa Alankomaat ovat tässä edelläkävijöitä.
Kollegalta
Vierailin Eevan vetämässä ryhmässä, jonka tavoitteena oli vahvistaa vaikeavammaisten henkilöiden seksuaalista itsetuntemusta. Pystyin jo ensi hetkestä aistimaan, kuinka turvallisen ja kunnioittavan ilmapiirin Eeva oli ryhmään rakentanut.
Kaikesta oli lupa puhua, ja valistamisen sijaan tuntui kuin olisimme olleet yhteisellä löytöretkellä. Kollegoina annoimme toisillemme tilaa ja kävimme antoisia keskusteluja myös keskeneräisyydestämme.
Eevalla on kyky innostaa niin ryhmiä kuin yksilöitä – jalat maassa, mahdollisuuksia tähyillen!